.. Kun pitäisi ehtiä joka paikkaan ..

Taas parin kuukauden taukoilua, syitä on liikaa, tuskin teitä kiinnostaa.
Jos nyt ryhdistäytyisin kaikilta osin ja pyrkisin päivittelemään täällä blogissa oikeesti useammin. Nyt oon saanut pahimman taakan pois harteilta, joten josko tämä bloggailukin jatkuisi taas samaan tapaan kuin joskus.

Uusi banneri ja ulkoasu on tekeillä, uusia videoita tulossa sekä blogiin jotakin erikoisempaa toivottavasti jo lähiaikoina. Toivottavasti edes joku jaksaa tätä blogiani seurata, vaikka postaukset ovat käyneet todella vähiin.

Edelleen olen siis viikoittain käynyt Oulunsalossa. Viime kirjoituskerrasta on jo liian kauan, etten muista juurikaan kaikkea tässä välissä tapahtunutta. Kuitenkin vähän jälkeen viimeisimmän kirjoituksen, oli minun ja Sheilan ensimmäiset kisat. Ne eivät olisi sitten voineet huonommin mennä. Olin kai jotenkin jännittynyt tai jotain, mutta kaikki meni mönkään, syynä oli tietysti minä itse. Sheila on poni, joka ei toimi, jos ratsastaja ei toimi täysin oikein. Kappaskappas kun kuski puski kakkosesteelle, poni pysähtyi samantien. Ja toistamiseen. Videolta näette paremmin.

kaikki kuvat c. Joanna Kuosmonen

Kisojen jälkeen meillä oli tunnilla esteitä, mutta ratsunani oli Uni. Syynä oli se, että Julia, joka meni Sheilalla kisoissa myös (luokan 90-95cm), ei mennyt ihan putkeen niin halusi tulla tunnille Sheilalla. Nooh, hieman pettyneenä, kun en päässyt omia virheitäni tunnille korjaamaan, menin varustamaan Unia. Uni on tunnettu hieman hitaampana syttyjänä, mutta varmana hyppääjänä. Varustin ratsun ja lähdin maneesiin. Jo verryttelystä lähtien mikään ei tuntunut onnistuvan. Uni vaikutti hitaalta ja laiskalta, eikä mikään auttanut. En vain osaa, siinä on se syy. Tunnilla pääsimme kyllä jokaisesta esteestä yli, mutta mikään hyppy ei ollut omasta mielestäni kovin hyvä. Aina tuli pohjaan, jäi liian kauas, en ollut mukana tai jotain muuta vastaavaa. Ei vain sujunut ollenkaan. Loppuun tulimme kuitenkin 95cm pystyä, mikä sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Uni on varmasti mahtava, kunhan itse osaisin sillä mennä. Kuvia en ole saanut.

Seuraava tunti oli joulukatrillia ja pääsin jälleen tutun ponin selkään. Tunnilla Sheila oli reipas ja energinen, mikä ei ole uutta tuolta ponilta. Kuitenkin varsinkin loppua kohden parani paljonkin. Tunti oli älyttömän mukava ja olisitte nähneet ilmeeni laukatessani lopussa tuon lempiponini selässä leveä hymy kasvoilla. Tuossa ponissa on vaan sitä jotain. Annoin ponin seuraavalle tunnin jälkeen ja kiittelin sitä kovasti. Seuraavat kaksi tiistaita olivatkin jouluaatto ja uusivuosi, joten tunnit oli niiltä osin peruttu.

kuva ei oo tuolta tunnilta, mutta piristyksenä välissä.

Uusi vuosi, uudet kujeet, vai miten sen oli. Iloisin mielin lähdin kolmen viikon ratsastustauon jälkeen tunnille, jolla piti olla aiheena vielä esteet. Tallille saapuessani petyin kuitenkin suunnattomasti, kun listoissa luki kohdallani Roberto. Surullisena suuntasin muiden luo. Sain sitten kuulla vielä huonompia uutisia. Sheila oli kipeä. Se ei ollut suostunut nostamaan jollain tunnilla toista laukkaa tai jotain. No menin pikaisesti varustamaan Robertoa ja yritin parantaa mieltäni. Sitten suuntasin ratsuni kanssa maneesiin. Roberto oli edelleen se sama hevonen, mikä silloin joskus melkein puoli vuotta sitten. Teimme tunnilla paljon tiukkoja ja loivempia käännöksiä. Omasta mielestäni en ollut kovin tyytyväinen tuntiin, vaikka taas päästiin jokaisesta esteestä yli ilman suurempaa ongelmaa. Muut tosin sanoivat sen menneen ihan hyvin, että en osaa sanoa. Lopussa Roberto oli kuitenkin tosi hyvän tuntoinen ravatessa. Sittenratsu seuraavalle ja kotia kohti. Kyselin Kaisalta Sheilasta ja hän kertoi sen tulevan takaisin tunneille jo parin viikon jälkeen.

Seuraavalla tunnilla oli koulua ja ratsutoiveista minulla löytyi tällä kertaa Lester, Cami ja Sarna, joista kenelläkään en ole koskaan mennyt. Näistä sain sitten Camin. Pakkasta oli melko lailla, joten päätin kysyä opettajalta lupaa mennä tunnin ilman jalustimia ja se sopi Kaisalle. Sain sitten ratsastaa lämpimät reinot jalassa. Cami tuntui alkuun ihan mukavalta, eikä askeleetkaan olleet pahat. Tunnilla teimme ympyröitä, väistöjä ja siirtymisiä. Cami oli alussa paremman tuntoinen, mutta loppua kohden omat voimani alkoivat vähentyä, joten keskittyminen hieman herpaantui. Cami kuitenkin teki kaiken mitä käskin ja ihan mukava heppa se on.

Seuraavalla viikolla oli jälleen koulua. Nyt kuitenkin ratsunani oli taas tuttu ja turvallinen Sheila. Voi että olinkin onnellinen päästessäni varustamaan sitä taas tuntia varten. Se olikin Sheilan ensimmäinen tunti, joten vauhtia riitti varmasti. Hieman minulla kummitteli mielessä, jos se ei olisikaan vielä parantunut. Poni maneesiin ja selkään. Virtaa löytyi ponista jo alusta alkaen. Reippaampien laukkapätkien jälkeen poni olikin jo vähän liian innokkaana menossa. Tunnilla vielä suurimmäksi osaksi laukattiin, joten pidättelemistä ponissa oli. Ei tainnut enää olla vikaa missään. Teimme paljon ympyröitä ja lopussa olisi ollut tehtävänä laukanvaihdot melkein sarjassa, mutta yhden yrityksen jlkeen päätin jättää välistä, kun poni vain kaahasi. Työstin sitä sitten ympyrällä ja siinä se tuntui ihan hyvältä. Sitten loppuverryttelyt ja talliin. Vaikka tunti ei sujunutkaan täydellisesti, silti olin iloinen ponin ollessa taas terve. Kyselin Kaisalta, voiko Sheilalla jo hypätä ens viikolla kun hyppytunti oli luvassa ja kyllähän sillä pitäisi pystyä. Onnellisena kirjoitin toiveeksi Sheilan ja lähdin kotia kohti.

Sitten viime tiistaina tulin tallille iloisena siinä toivossa, että vihdoin pääsisin hyppäämään Sheilalla. Kisojen jälkeen kun en ole hyppäämään ponilla päässyt. Ja toive toteutui. Varustin ponin innoissani ja suuntasin maneesiin. Alkuverryttelyssä poni oli paljon parempi ja rauhallisempi kuin viime kerralla, onhan se jo päässyt hyvään rytmiin takaisin. Aloimme hyppäämään melko nopeasti ja poni tuntui taas samalta kuin ennenkin. Se ei ollut liian reipas, eikä liian hidas. Se tuntui täydelliseltä. Kun askeleet sopivat, kuski oli tarkkana kuin porkkana ja osuttiin keskelle estettä, hypyt sujuivat mallikkaasti. Hyppäsimme lyhyitä, erinlaisia ratoja pienemmillä (60-70cm) korkeuksilla. Sitten hyppäsimme loppuun vielä vähän korkeampana (75-85cm?). Selvisimme tunnista ilman yhtäkään kieltoa, parilla pudotuksella, ilman turhia kaahailuja ja kuskin mokailuja. Loppuraveissa olin taas yhtä hymyä ja poni kulki mahtavasti. Ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen. 

Kovaa ja korkealta

Apua, luulin kirjoittaneeni jo viime viikosta, mutta huomasin nyt etten ole saanut kuin aloitettua. Saatte sitten kuulla nyt siitäkin. Eli viime viikon tiistaina oli jälleen tunti Oulunsalossa, jonne suuntasimme Millan kanssa. Meillä oli koulutunti ja menin jälleen Sheilalla, kuten toivoin. Sheila oli jo valmiina tunnilla, joten ei ollu mikää kiire. Tunnilla verkattiin aluksi normaaliin tapaan ja Sheila ei tuntunut kovin hyvältä. Pikkuhiljaa se kuitenkin parani, kun itselläni loksahti palaset kohdilleen. Tultiin aluksi pujotellen puomeja keskihalkaisijalla laukassa ja niiden väleissä piti aina vaihtaa laukka. Myöhemmin sitten ilman laukanvaihtoja, mutta päädyssä vaihdettiin. Sheila meinasi varsinkin päädyssä vaihtaessa ryntäillä, eikä vaihtanut kovin helposti. Muutama hyvä vaihto kuitenkin tuli. Sitten menimmekin suurimman osan tuntia kiemuroita käynnissä ja ravissa. Sheila meinasi välillä taas juosta vähän liikaa ja itsellänikin meni hermot hetkittäin. Lopputunnista se oli kuitenkin jo parempi. Video kertoo varmaan enemmän!

   

Nyt tiistaina menin taas tuttuun tapaan tallille. Olin kerrankin aikaisessa, eikä hevosiakaan ollut vielä jaettu. Vähä ajan kuluttua Kaisa tuli ja saimme hevoset. Meitä ei ollutkaan tällä tunnilla kuin viisi ja Kaisa lupasi meidän hyppäävän kerrankin vähän korkeampaa. Saadessani kuulla, että ratsunani olisi jälleen Sheila, odotin tuntia malttamattomana. Ihanaa päästä taas hyppäämään tuolla ponilla!

 Sheila meni edellisellä, joten ehdin hyvin syödä ja vaihtaa kamppeet. Sitten maneesiin ja verkkaileen. Ensin tultiin yhtä pystyä, joka oli aluksi joku 60cm. Lopuksi se nousi pikkuhiljaa 95cm. Toin Sheilan aluksi vähän huonoihin päikkoihin, mutta silti poni hyppäsi rehellisesti joka kerta. Sitten kun saatiin hyppyjä enemmän niin alkoi sujua. Pystyn lisäksi alettiin tulemaan sarjaa, jossa oli yhden laukan väli ja esteet olivat aluksi jotain 60cm. Sen jälkeen sarjaan lisättiin kolmas este ja sama homma jatkui. Varsinkin sarjalle tuli hyviä hyppyjä ja istuntanikin oli niissä parempi. Sitten yksinäinen pystykin lisättiin sarjaan ja viimeisestä esteestä tehtiin okseri. Pystytpysyivät kokoajan samalla korkeudella, mutta viimeistä okseria nostettiin pikkuhiljaa. Me kaikki tulimme vielä metriä ja Kaisa sitten nosti minulle 110 ja tultiin vielä Sheilan kanssa se. Poni hyppäsi joka kerta, oli kuulolla ja antoi virheeni anteeksi. Tuo poni on kyllä jotaki niin upeeta! Sitten loppuverryttely ja seuraava kyytille. Sekä paaljon kehuja ponille!

110cm

   

Videossa toinen video on metriltä ja viimeinen 110 (:

ARVONTA Ellan blogissa

ARVONTAAN PÄÄSET TÄSTÄ!

Ihanat palkinnot, osallistukaa (:

Afrika, Silvano ja Sheila

Nyt vihdoin aattelin kertoa näistä Oulunsalon tunneista, kun en viitsinyt tunkea viime postaukseen näitä. Kirjottelen tämmöset pienet kuvailut kaikista tunneista, ettei tekstiä tulisi liikaa. Yritän sitten tästä lähtien postailla näistä tunneista erikseen.

Muutama viikko sitten menin Afrikalla koulutunnilla. Työskenneltiin melko paljon ympyröillä. Alussa verkkailtiin ja Afrika tuntui ihan hyvältä. Sitten kun alettiin työstämään enemmän, niin se parani paljon paremmaksi ja varsinkin laukassa tuli hyviä pätkiä. Mentiin ilman jalustimia ravissa ympyrällä ja tehtävänä oli pienentää ympyrää, jonka jälkeen väistöt takaisin isolle ympyrälle. Ravissa mulla oli ongelmia istumisessa, kun ei ollut tullut pitkään aikaan tuuppailtua kunnolla. No aika ajoin heppa meni ihan kivasti. Laukassa istuminen oli helpompaa ja Affe menikin oikein kivasti laukassa. Tehtiin tuota samaa tehtävää suurin piirtein koko tunti. Sitten loppuverkat ja seuraava kyytille. Tunnista ja Afrikasta jäi tosi kivat fiilikset, joten toivoin sitä seuraavalle estetunnille.

Seuraavana olikin vuorossa esteet ja ratsuna se toivottu Afrika. Aluksi verkkailtiin taas askellajit läpi ja sitten alettiin hyppäämään. Tultiin aluksi pientä ristikkoa, joka nostettiin pystyksi lopulta. Sitten alettiin tulemaan erinlaista kääntymistehtävää. Afrika hyppäsi kivasti, minulla vain koitui ongelmaksi kantapää, jota Affe ei voi sietää. No muutaman muistutuksen jälkeen, sain jalan korjattua ja heppa näytti tyytyväiseltä. Hypättiin korkeimmillan ehkä 70cm. Afrika on hyvä siitä, että sen voi käntää ihan pennin päällä vaikka se suuri onkin, joten käännöksetkään eivät tuottaneet ongelmia. Tästäkin tunnista jäi ihan hyvät fiilikset.

Sitten olikin taas koulutunti ja ratsuna oli tällä kertaa Silvano. Tunnille mentäessä fiilikset eivät olleet korkealla. Olin itse väsynyt ja olin kuullut hevosen olevan nihkeä ja melko ei-toivottu ratsu. Hyppäsin selkään ja verkkailin vähän aikaa. Heppa tuntui jo alusta lähtien hitaalta ja ärsyttävältä. Niko tuli pitämään tuntia ja käski meidän laittaa jalustimet kaulalle ja siirtyä ympyröille. Siinä sitten alettiin saman tien ravaamaan ja työstämään. Tehtävä oli samantapainen kuin viime koulutunnilla, mutta väistöjä ei ollut ja isolla ympyrällä piti mennä isoa ravia ja pienellä ympyrällä mahdollisimman pientä. Silvanon ravi ei ollu thirveän miellyttävä, ainakaan kun piti pidentää sitä. Pienemmät ympyrät onnistuivat huomattavasti paremmin, kun pystyin istumaan ja keskittymään. Välillä tuli tosi hyviä pätkiä. Loppua kohden voimat oli ihan lopussa, koska ravasimme suunnilleen koko tunnin. Laukassa en enää jaksanut ratsastaakkaan, kun voimat oli niin lopussa. Tuli kuitenkin muutama hyvä pätkä. Lopussa mentiin vielä koko uralla ja päätin sitte tippuakkin, kun siirsin laukasta raville, ja tasapaino petti kokonaan. Phe kramppasi ja häntäluu ei tykänn, mutta takasi selkään ja vielä hetken aikaa piti pinnistellä. Sitten alas seelästä ja sai huokaista helpotuksesta. Ei tullut ihan suosikkihevosta Silvanosta, ehkä sen toimivuus oli kuitenkin vain minusta kiinni.

Seuraavalla viikolla oli sitten taas esteitä ja kuulin minulla olevan Roberto. Tallille päästyäni Alisa tuli kuitenkin pyytämään voisimmeko vaihtaa, kun hänellä oli Sheila. No minulle se kävi loistavasti ja hetken suostuteltuamme Nikoa, hän lupasi meidän vaihtaa, vaikka epäilikin pysynkö kyydissäkään. Opettajana meillä oli tuuraamassa Kaisaa entinen valmentajani Krista. Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa Kristan hyppytunnille. Alusa verkkailtiin molempiin suuntiin. Sheila oli melko vauhdikas ja sain aikalailla pidätellä sitä. Loppuen lopuksi se alkoi jo kuuntelemaan paremmin ja rauhottui. Alussa tultiin pientä puomitehtävää ravissa. Sitten tehtävän loppuun nostettiin pysty, jonka päällä piti nostaa laukka. Sheila kuunteli hyvin ja kaikki onnistui. Sitten tultiin sarjaa (pysty-3 laukkaa-okseri), johon lähestyttiin aluksi ravissa ja sen jälkeen laukassa.  Sitten lisättiin sarjan jälkeen vielä kaarre ja pysty. Sheila hyppäsi hyvin, itse toin sen pari kertaa huonoon paikkaan viimeiselle, mutta poni kuitenkin hyppäsi rehellisesti. Sen tehtävän jälkeen tultiin vielä sitä viimeistä pystyä, siitä kaarre vasemmalle ja sarjan eka pysty. Sitten vielä lopuksi tultiin sarjaa, jota nostettin vähän ja lopussa eka pysty oli joku 85 ja okseri 95. Sheila hyppäsi kaikki mukisematta ja pystyin olemaan niiin tyytyväinen poniin. Siihen oli hyvä lopettaa, joten sittenn loppuverkat ja seuraava kyytille. Kävin vielä toivomassa Sheilaa seuraavallekkin tunnille.

   

Eilen menin sitten tallille kaverini Millan kanssa joka tuli kuvaamaan. Listoissa luki Sheila ja taukotilassa sain tietää että me hypätään taas.  Jes! Varustin Sheilan valmiiksi ja lähdin maneesiin. Hyppäsin selkään ja aloin verkkailemaan melko nopeasti. Aluksi Sheila oli jäykkä ja jännittynyt, mutta pienen jankkaamisen jälkeen se alkoi rentoutua. Aloimmekin sitten tulemaan pientä ristikkoa, joka nousi myöhemmin pystyksi. Sitten aloimme tulemaan taas pieniä käännöstehtäviä. Alla olevasta koosteesta saatte varmaan paremmin selvää minkälaisia mutkia tehtiin. Sheila kuitenkin toimi hyvin  ja kääntyi nopeasti. Korkeimmillaan hypättiin jotain 80cm. Loppuverryttelyssä Sheila rentoutui kivasti ja tästäkin tunnista jäi hyvä fiilis. Kaisakin sanoi, että meillä meni hyvin. Ensi viikolla olisi sitten vuorossa koulutunti ja toiveena on Sheila.

   

TET sarin tallilla 30.9.-4.10.2013

Saimpas vihdoin aikaiseksi tulla kirjoittelemaan tänne blogin puolellekkin. Olin tosiaan muutama viikko sitten viikon työelämään tutustumassa Sarin tallilla Rantsilassa, kuten otsikosta voikin päätellä. Tarkoitushan minulla oli päivitellä sieltä käsin muutamana päivänä viikon aikana, mutta aika meni niin tiukille, että yöunet olisivat tainneet jäädä välistä. En siis kerro nyt jokaisesta päivästä erikseen, koska tekstiä tulisi ihan liikaa ja työtehtävätkin olivat niin samanlaisia.

Lähdimme neljän ihmisen voimin kohti Rantsilaa sunnuntaina. Ahtauduttiin autoon matkalaukkujen ja ruokien kera. Oli melko tiivis tunnelma, ku kaikilla puolet tavaroista sylissä. Saatiin kuitenki kaikki mahtumaan ja päästiin lähtemään. Matka meni melko nopeasti, oltiin alle tunnin päästä jo perillä. Siellä sitten tavarat ulos ja asettumaan taloksi meille varattuun leiritaloon. Ja kun tavarat oli levitetty ja nukkumapaikat valittu, menimme tallille. Sari tuli meitä vastaan, kun oli juuri saanut iltatallin hoidettua. Kävimme katsomassa heppoja ja mentiin sitten takaisin talolle. Ilta vietettiin syöden ja jutellen. Saatiin työvuorotkin jaettua seuraavalle aamulle ja minulla oli onneksi vasta myöhempi vuoro joka alkoi puoli 10. Iltatoimien jälkeen olin vielä koneella ja sitte aloin nukkumaan.

Työvuoroja oli siis kaksi, joihin meni aina pari ihmistä. Aamuvuoro alkoi 6.45 ja loppui yhdeksän maissa viimestään. Sen jälkeen toinen pari meni 9.30 tallille. Se vuoro kesti sitten vähän pitempään, joskus kahden aikaan päästiin syömään. Kahdeltatoista onneksi aamuvuorolaisetkin tulivat apuun. Sitten syönnin jälkeen jossain vaiheessa talliin, viimeistään puoli neljän aikaan. Sitten viiteen asti hommia ja tuntien aikana oli vapaa-aikaa, joka yleensä vietettiin kuitenkin tallilla touhutessa. Sitten tuntien jälkeen yhdeksän aikaan iltatalli ja sen jälkeen nukkumaan.

Työtehtäviä oli paljon. Aamulla, päivällä ja illalla ruokittiin hevoset. Aamulla siivottiin myös kaikki karsinat. Sitten joka päivä olivat ratsastustunnit, joille hevoset laitettiin valmiiksi. Sitten oli muita pikkuhommia. Tallin lakaisua, hevosten laittoa Sarille ratsastettavaksi, varusteiden pesua ja putsausta, tavaroiden ja paikkojen järjestelyä, pihan haravointia, irtohypyttämistä, esteiden kantamista ja pidimmehän Miran kanssa yhden leikkitunninkin lapsille. Töitä kyllä riitti. Kuitenkin työ oli mukavaa, vaikkakin fyysisesti raskasta. Itse kuitenkin tykkään paljon eläimistä, erityisesti hevosista, joten työ oli mielekästä. On sitä tullut paljon mietittyä voisiko tätä tehdä tulevaisuudessa työkseen. Päätöstä en ole vielä saanut tehtyä, aika näyttää.

TET-jakso oli kuitenkin tosi mukava!
Tässä olisi vielä pieni kooste jaksosta, toivottavasti pidätte.

   

Uutta blogia kehiin

Vihdoin sain aikaseksi tehdä tämän blogin! Nyt on siis kuviot muuttunu melko lailla, joten päätin tehdä kokonaan uuden blogin. Ja te jotka ette ole minusta aiemmin kuulleet, olen siis 1998 vuonna syntynyt tyttö Pohjois-Pohjanmaalta. Lisätietoja voi lukea omalta esittelysivultani, joka löytyy painamalla oikealla olevaa linkkiä. Nyt käyn siis vakiotunneilla Oulunsalon ratsastuskoululla ja katsotaan miten siellä alkaa sujumaan.

Mennään sitten asiaan! Olen nyt ehtinyt käydä muutamalla tunnilla Oulunsalossa ja voisin kertoa hieman niistä. Muutama viikko sitten kävin tiistain Junnu B tunnilla hyppäämässä ja menin Alastralla. Tästä tulisi ihan ylipitkä jos älyttömän tarkasti tunnista selostaisin, joten saatte tyytyä pieneen kuvaukseen. Hyppäsimme pientä rataa. Päätimme ennen tuntia laittaa muutamia pelokkeita esteisiin ja lopulta sieltä löytyi porttia, vesimattoa (+ kumiankka tietenkin), taloa ja sen semmoista. Alussa meillä ei oikein sujunut, enkä meinannut millään nähdä oikeaa askelta. Syynä olikin liian lyhyt laukka, ja kun sain itseni heräteltyä, heräsi Alastrakin ja hypyt alkoivat sujua. Tultiin muutamia eri radan pätkiä. Alastra kuitenkin hyppäsi kaiken kieltelemättä, vaikken itse aina ollutkaan ihan menossa mukana. Tunnin jälkeen ei ollu tmikään mahtava fiilis, olisin voinut ratsastaa ja keskittyä paljon paremminkin. Hepalle kuitenkin paljon kehuja ja rapsutuksia, pelasti minut niin monessa tilanteessa.

   

Seuraava tunti ajoittuikin jo lauantaille, nimittäin kaverit pyysivät minua mukaan heidän järjestämälle leikkitunnille. No se sopi oikein hyvin ja lauantaina suuntasin tallille. Olin toivonut Alastraa ja sen sainkin. Tunti pidettiin sellaisella kokoonpanolla kuin Minä - Alastra, Annika - Saporo, Reetta - Elari, Noora - Sheila sekä Meeri - Anna. Aluksi verryteltiin vähän, jonka jälkeen oltiin viestiä. Leikittiin siitä muutaman kerran eri joukkueilla ja tuli sieltä pari voittoakin muistaakseni.. Sen jälkeen hypättiin muutama este ennenkuin jatkettiin. Sitten olikin vuorossa hevosenvaihtohippa, jota oltiinkin melkein koko loppu tunti. Pääsin sitten menemään kaikilla muillakin hepoilla ja oli oikeen kivaa. Selkäännousut eivät vaan joka kerta onnistuneet täydellisesti, alla olevasta koosteesta löytyy todisteet. Lopputunnista temppuiltiin vielä vähän ratsujemme kanssa. Alastrahan ei aiemmin ollut ollut leikkitunnill mukana, joten se oli sitten testauksessa minulla. No menin tietenkin uiden mukana kääntymään takaperin ja Alastra ei oikein tykännyt moisesta. Se heitti pari ukkia ja lähti ravaamaan. Sain sen kuitenkin pysäytettyä viime hetkellä etten pudonnut ja käännyin nopeasti etuperin. Otettiin sitten loppuverkat ja vietiin hepat talliin. Oli kyllä mukava tunti! Enkä edes tippunu kertaakaan, ikä on suuri ihme minulta, moni sen varmaan tietääkin ..

   

Sitten vielä viimeisimmästä tunnista pikakertaus. Menin Alastralla ja meillä oli koulua. Luvattiin muutaman kaverin kanssa mennä ilman satulaa joten se sitten toteutui. Tunnin aiheena oli pääosassa väistöt. Tehtävä on niin monimutkainen selittää, ettei siitä ymmärtäisi kukaan yhtään mitään joten tyytykää siihen että teimme väistöjä ja ympyröitä. Alastra toimi välillä ihan hyvin, mutta itseltäni virheitä kyllä löytyi. Välillä olin kenossa, epätasainen käsi, pohkeet siellä sun täällä, istunta hukassa tai jotain muuta mukavaa .. Tunnin jälkeen oli fiilikset taas niin maan alla kun vaan voi, miksen ikinä opi ratsastamaan? Noh, ehkä kaikki aikanaan. Sen näkee sitten.

kuvia en edes viitsi pistää enempää. Tyytykää tähän!

Ja tosiaan tästä blogista vielä sen verran, että ulkoasu on ihan vaiheessa vielä. Muuttelen tätä heti kun on aikaa!